Lihapullat uunissa

Tämän reseptin runko on kotoisin  ensimmäisestä omastamastani ruokakirjasta, 7. luokan kotitalouskirjasta.  Kuten kuvasta näkyy, on kirja ollut kovassa käytössä. Parhaat reseptit olen kopioinut omiin reseptivihkoihini, mutta silloin tällöin täytyy vielä itse kirjakin kaivaa esiin.

Lihapullat ovat lasten suosikkiruokaa. He voivat osallistua niiden tekemiseen ja ne maistuvat hyvältä. Tällä kertaa tein lihapullataikinan yhdessä pojan kanssa. Hän lisäsi valmiiksi mitatut ainekset taikinaan ja hoiti sekoittamisen, pienellä avustuksella. Tavallisesti myös pyörittelemme lihapullat porukalla. Tai minä ja tytär pyörittelemme, poika heittelee vielä rennosti saamansa taikinapalat suoraan pellille. Nyt lapsilla sattui olemaan muuta puuhaa pullien pyörittelyn aikaan, joten pyörittelin ihan yksin.

Lihapullien paistaminen uunissa on nopeampaa ja siistimpää kuin pannulla kypsentäminen. Väriltään pullat jäävät vähän valjummiksi, mutta koostumus on mielestäni mehevämpi.

Resepti:

1 dl vettä

1/2 dl korppujauhoja

1 kananmuna

1 tl suolaa

1 tl sipulijauhetta

1/2 tl mustapippuria

1 tl meiramia

400 g jauhelihaa

1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen

2. Mittaa vesi ja korppujauhot kulhoon, sekoita

3. Lisää kananmuna ja mausteet, sekoita

4. Lisää jauheliha, sekoita tasaiseksi massaksi

Tämä ei onnistu pieneltä lapselta yksin, taikinasta tulee aika tanakkaa. Tapaan auttaa siinä vaiheessa, kun lapsi väsyy yrittämään itse.

5. Pyörittele pulliksi leivinpaperin päälle uunipellille

Mitä isommat pullat, sen pidempi paistoaika. Tällaiset n. 20 pullaa paistuvat vartissa hyvin.

6. Paista uunissa melko korkealla (uuni 225 astetta) noin 15 minuuttia

 Uunista ottamisen jälkeen pullat eivät näytä kauniilta, pikemminkin päinvastoin. Tuoksu sen sijaan on mitä mainioin.

7. Nostele pullat tarjoiluastiaan

Kun pullat saavat hetken kuivahtaa tarjoiluastiassa, ne ovat jo edustavan näköisiäkin.








8. Tarjoa esimerkiksi perunamuusin, porkkanaraasteen ja puolukkahillon kera

Jos lihapullia jää seuraavalle päivää, niitä voi syödä vaikkapa spagetin ja ketsupin kanssa.

Poronkäristys ja poromunakas

Ruokaa tulee usein tehtyä enemmän kuin yhdellä aterialla syödään. Joskus se on oikein hyvä juttu. Makaronilaatikkoa on ihan kiva syödä vaikka kolme päivää peräkkäin, jos sillä säästyy muutamalta ruuanlaitolta. (Ruuanlaittohan on kivaa, mutta joskus on mukava päästä vähän helpommalla)

Muutamasta ruoka-aineesta olen kehitellyt "tänään ja huomenna" -yhdistelmiä, joissa ylijäänyt pääruoka-aine käytetään toisenlaiseen ruokaan seuraavana päivänä. Tällaiset yhdistelmät ovat siitä mukavia, että ylijäämäruoka tulee käytetyksi, mutta seuraavan päivän ruoka on kuitenkin eri makuista. Seuraavan päivän reseptit ovat yleensä helppoja ja nopeita, koska pääruoka-aine on lämmitystä vaille valmista.

Poroa meillä syödään aika harvoin, vaikka se on minun mielestäni hyvä raaka-aine. Perheen miesväki ei ole poroon ruokana kovin ihastunut, mutta syö kyllä silloin tällöin (jos muuta vaihtoehtoa ei ole).

Meillä päin poronlihaa löytyy kaupasta vain pakasteena. Valmiissa käristyslihassa on joskus mukana sitkeämpiä kohtia, joista en ollenkaan pidä. Tällä kertaa kokeilin ostaa poron paistikäristystä, joka oli vähän kalliimpaa. Käristys oli kuitenkin hintansa arvoista ja laadukasta. Tätä ostetaan toisenkin kerran.

Poronkäristys

Resepti (neljälle)

2 rkl voita

25 g pekonikuutioita

400 g poron paistikäristystä

1/2 dl vettä

1 tl suolaa

1. Ota paistikäristyspakaste huoneenlämpöön tunti pari ennen ruuanlaittoa
2. Sulata voi kasarissa
3. Lisää pekonikuutiot ja paista niitä hetken kovalla lämmöllä
4. Vähennä lämpöä vähäsen
5. Lisää puolisulanut poron paistikäristys
6. Sekoittele ja kääntele, kunnes kaikki käristys on ruskistunut
7. Lisää vesi ja suola
8. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia
9. Tarjoile perunamuusin, suolakurkun ja puolukkahillon kanssa

Poromunakas

Resepti  (yhdelle)

2 munaa

1 rkl vettä

ripaus suolaa

ripaus kuivattua timjamia

ripaus kuivattua rosmariinia

oliiviöljyä paistamiseen

eilistä poronkäristystä

tuoretta persiljaa

1. Vatkaa munat rikki
2. Lisää vesi ja sekoita
3. Lisää mausteet ja sekoita
4. Kuumenna pieni paistinpannu, lisää kuumalle pannulle tilkka oliiviöljyä
5. Kaada munaseos pannulle ja siirtele sitä puulastalla niin kauan, että puolet seoksesta on hyytynyt
6. Käännä hellan lämpö hyvin pienelle
7. Ripottele puoliksi hyytyneen munaseoksen päälle poronkäristystä
8. Anna munakkaan hautua kannen alla kymmenen minuuttia pienellä lämmöllä
9. Nosta munakas lastan avulla lautaselle
10. Ripottele päälle tuoretta persiljaa
11. Syö esimerkiksi vihreän salaatin ja suolakurkun kanssa

Pestopastaa ja parmakinkkua

Pestopasta on meidän perheen arkiruokasuosikki. Niinpä sitä tehdään, jos ei aivan joka viikko, niin ainakin joka toinen. Tuoretta basilikaa löytyy onneksi meidän lähikaupasta vuoden ympäri. Kesällä kasvatan basilikaa itsekin, mutta meillä sitä kuluu sen verran paljon, ettei oma tuotanto tahdo pysyä mukana.

Alunperin ihastuimme pestopastaan Invito-ravintolassa Uumajassa. Nyt vastaavaa annosta ei löydy sieltä listalta, mutta kun kävimme ravintolassa kolme vuotta sitten, ruokalaji oli pastaa punaisella pestokastikkeella ja jotain (tuo jotain oli ehkä lihaa tai sieniä). Pestokastikkeesta innostuneena etsin netistä erilaisia pesto-ohjeita, ja niitä yhdistelemällä syntyi tämä oma pesto-ohje. Punaista kastike ei ole, mutta ei tyypillisen kirkasta vihreääkään, koska kuivatut tomaatit taittavat väriä ruskeaan. Paremman värin saa jättämällä tomaatit pois, mutta maku on mielestäni tomaatin kanssa herkullisempi. Kuivattu kinkku sopii pastan kanssa vallan mainiosti yhteen.

Määrät ovat suuntaa-antavia. Tavallisesti teen kastikkeen tyyliin: hulaus tätä, ripaus tuota.

Reseptistä tulee noin 6 annosta,joten meillä kahden pienen lapsen perheessä sitä tavataan syödä kahtena päivänä. Lämmitettynä pasta on melkein yhtä hyvää kuin vastakeitettynä.

Resepti:

500g penne pastaa
3/4 tl suolaa

Pestokastike
1 ruukku basilikaa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl pinjan siemeniä
2 rkl pastajuustoa
2 1/2 rkl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina
1 1/4 dl hyvää oliiviöljyä (Extra virgin)

100 g parmakinkkua


Basilikaa saa olla runsaasti, jos ruukku on vähän kitukasvuinen, kannattaa ottaa kaksi. Tapaan ostaa kuvan pastajuustoa (punainen keskellä), koska sitä löytyy lähikaupasta, kunnon parmesaanijuusto antaisi vähän voimakkaamman maun. Aurinkokuivattu tomaatti ei tarvitse olla suikaleina, kokonaiset kuivatut käyvät yhtä hyvin.
Kuvan parmakinkku on lähikaupoista tähän asti löytämistäni parasta. Ja kalleinta.
Pastaa ja oliivioljyä tapaan ostaa, mitä sattuu löytymään.
Muita tarvikkeita meidän kaapeista tapaa löytyä aina, vain kinkku ja basilika ostetaan tätä ruokaa varten erikseen.





Tarvittavat välineet:

Tilava kattila
Iso siivilä
Sauvasekoitin ja astia sekoittamista varten
Iso lusikka

Sauvasekoittimen sijaan voi käyttää tehosekoitinta.

Lisäksi ruokalusikka ja desilitramitta. Ne puuttuvat kuvasta kun en niitä tavallisesti käytä.


1. Laita kattilaan vettä kiehumaan pastaa varten

2. Nypi basilikan lehdet sekoitusastiaan


Jos haluaa jättää lehtiä annosten koristeluu, ne on hyvä valita ja jättää sivuun ensimmäisenä.









3. Lisää sekoitusastiaan 2 valkosipulin kynttä, 2 rkl pinjan siemeniä, 2 rkl pastajuustoa ja 2 1/2 rkl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina


Kuva on onneton, mutta siellä ne kaikki ovat










4. Jos pastan keitinvesi jo kiehuu lisää veteen 3/4 rkl suolaa ja 500g pennepastaa. Laita munakello soimaan n. 12 minuutin kuluttua

Kuvassa vettä on liian vähän, saisi olla enemmän.

Pastaa kannattaa varsinkin alussa vähän sekoitella, etteivät palaset tartu toisiinsa kiinni.

Tapaan keittää pastaa vähän kauemmin kuin keitto-ohjeessa sanotaan. Tämän pastan keittoaika tapaa itselläni olla 13,5 minuuttia. Itselle sopiva keittoaika löytyy maistelemalla pastaa, kun se alkaa näyttää valmiilta.

5. Lisää sekoitusastiaan 1 1/4 dl oliiviöljyä ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Jos aineet eivät tahdo sekoittua kunnolla, lisää vähän öljyä. Jätä valmis kastike odottamaan, että pasta valmistuu.

Tässä välissä voi kattaa pöydän tai leikellä pastan kaveriksi vähän tuoretta tomaattia. Ja kurkkua, jos lapset eivät syö tomaattia.

6. Kaada kypsä pasta siivilään pesualtaaseen ja jätä siihen odottamaan

7. Kaada pestokastike kattilaan ja lämmitä sitä, kunnes se vähän kuplii. Sekoita samalla

8. Ota kattila pois kuumalta levyltä ja kaada pasta kastikkeen päälle. Sekoita hyvin.

Meillä kattila nostetaan tällaisenaan pöytään ja siitä kaikki sitten annostelevat pastan lautaselleen (pojan lempipuuhaa) ja nyppivät kinkusta palasia päälle (tytön lempipuuhaa, tosin suurin osa menee suoraan suuhun)

Hyvää ruokahalua!

Tunnelmallinen Fransmanni

Sunnuntai-iltana suuntasimme mieheni kanssa Vaasan Fransmanniin syömään. Ihan kahdestaan. Saimme istua pari tuntia pöydän ääressä ilman, että tarvitsi huolehtia muista kuin itsestä. Luksusta. Ruokaa ehti kunnolla maistelemaan.

Viime vierailusta ravintolassa oli ehtinyt jo vierähtää useampi vuosi. Sisustusta oli uusittu ja tunnelma oli ravintolassa rauhallinen ja mukava. Emme olleet varanneet pöytää, joten oli hyvä, että olimme aikaisin liikkeellä. Kuuden aikaan pöydän sai hyvin, kahdeksan kieppeillä ravintola alkoi olla aika täynnä. Moni Vaasan ravintoloista on sunnuntaisin kiinni, joten valinnanvaraa sunnuntai-illallisen paikalle ei kovin pajoa ole.

Alkudrinkiksi tilasimme, tarjoilijan suosituksesta, tyrnimarjadrinkit alkoholilla ja ilman.  Alkupalaksi saimme myös vaaleaa leipää, mukana oli tomaatti-yrtti -tahnaa. Hyviä pääruokavaihtoehtoja löytyi listalta useita. Oma valintani oli, pitkän harkinnan jälkeen, paistettua nieriää rapukastikkeella. Jälkiruokaan päästyämme alkoi vatsa olla täysi, joten tilasin vain jäätelöpallon kastikkeella, vaikka listalta olisi löytynyt monta muutakin herkulliselta kuulostavaa vaihtoehtoa. Ruokajuoman virkaa toimitti Wolfberger Riesling valkoviini.

Alkoholillinen versio alkudrinkistä oli hyvä. Maut olivat tasapainossa. Drinkissä sisälsi tyrnimehua, karpalolikööriä, votkaa ja sokerivettä. Alkoholiton drinkki taisi olla pelkkää tyrnimehua ja vettä, ja maku oli aika tyrmäävä. Saimme pyydettäessä vähän Spriteä lisättäväksi juomaan, ja se paransi makua kovasti. Oli todella sääli, että alkoholittomaan juoma ei ollut satsattu samalla tavalla kuin alkoholipitoiseen.

Pääruoassa nieriä oli oikein maukasta, ja kastike samoin. Lisäkkeenä tarjottiin palsternakkapyrétä ja kantarelli- ja linssiragua. Palsternakkapyré oli oma suosikkini. Siinä oli voimakas, hyvä maku. Palsternakkapyrétä voisi kokeilla kotikeittiössäkin, vaikka maku taitaa vielä olla liian vahva meidän muksuille. Paistettua nieriää meillä syödään aina silloin tällöin.
Ragu sanan olin kuullut joskus MasterChef-ohjelmassa, mutta enää en muistanut, mitä se mahtoi olla. Niinpä tarkistelin asiaa netistä ruokaa odotellessa. Sen lisäksi, että Ragú on näköjään ravintola Helsingissä, se näytti olevan lähinnä jauhelihakastike. Fransmannin kantarelli- ja linssiragu sisälsi lisäksi ainakin  punajuurta, ja oli aivan hyvää, mutta maku jäi selvästi palsternakkapyrén varjoon. Suomeksi lisäkkeen nimi voisi olla vaikka höystö.

Wolfberger Riesling valkoviinissä oli oikea rieslingin tuoksu, mutta maku oli pieni pettymys. Tai pikemminkin maun puute.

Mieheni tilasi pääruoaksi ylikypsää porsaanpotkaa ja oli valintaansa varsin tyytyväinen.

Jälkiruoaksi tilaamani valkosuklaajäätelö täytti odotukset, vaikka ei ollutkaan ravintolan omaa tuotantoa. Kastikkeena suklaakastike. Mies tilasi suklaajäätelöä, joka oli jopa minun makuuni liian tummaa. (Ja minä pidän tummasta suklaasta)

Saimme ystävällistä palvelua ja ravintolan tunnelma ja sisustus (erityisesti pöytäliinan kuviointi ;) ) miellyttivät. Kaikenkaikkiaan päivällinen oli oikein onnistunut. Listalta jäi tilaamatta monta hyvää vaihtoehtoa, joten Fransmanniin suunnataan uudestaankin.

Fransmannin kotisivuilla kerrotaan, että Fransmanni-ravintolat vaihtavat vähitellen nimeä ja konseptia, joten saa nähdä, mitä muutos tekee ruokalistalle, ja ehdinkö vielä vanhaan Fransmanniin ennen muutosta.

Herkulliset sämpylät

Äitini mielestä sämpylätaikinan teko on tosi helppoa ja ne syntyvät kädenkäänteessä. Nyt, kun olen harjoitellut asiaa ahkerasti, voin vihdoinkin alkaa sanoa samaa. Jos kymmenestä ensimmäisestä taikinasta tulee kovia ja mauttomia sämpylöitä, ja kymmenestä seuraavasta enää vain mauttomia, niin sinnikäs leipuri saattaa jo sitten onnistua tekemään kuohkeita ja maistuvia sämpylöitä. Jos ei ole luonnonlahjakkuus sämpylöiden kanssa. Minä en ollut.

Tällä kertaa tein sämpylätaikinan ihan yksin, poika heräsi päiväuniltaan sopivasti auttamaan
leipomisessa. Lapset ovat usein mukana myös taikinan teossa ja toimivat valmiin taikinan koemaistajina. Jos valmis taikina kelpaa syötäväksi, tulee sämpylöistäkin maukkaita J .

Sämpylän perusohje tapaa olla aika lailla sama: nestettä, hiivaa, jauhoja. Ehkä vähän makeutta ja rasvaa. Rasva kuulemma saa sämpylät pysymään kuohkeampina pakastettaessa. Pakastetut sämpylät voi laittaa pakkaskylmänä mikroon pienelle teholle hetkeksi sulamaan ja lämpenemään. Näin saa vaikkapa aamupalaksi lämpimiä sämpylöitä, joita ei juuri erota maultaan ja ulkonäöltään uunituoreista.

Joskus kokeilin tehdä aamuksi sämpylöitä samalla ohjeella, mutta niin, että tein taikinan illalla ja jätin sen yöksi jääkaappiin nousemaan. Sämpylät onnistuivat hyvin niinkin. En vain pitänyt siitä, että taikina oli leivottaessa jääkaappikylmää. Kädenlämpöisen taikinan leipominen on huomattavasti mukavamman tuntuista.

Sämpylöihin voi käyttää kaikkea, mitä kaapista löytyy. Nalle-puurohiutaleiden sijaan voi laittaa hyvin tavallisia kaurahiutaleita. Sämpylöihin voi myös lisätä erilaisia siemeniä tai rouhittua pähkinää. Pieneksi makeudeksi siirapin tilalle voisi kokeilla vaikkapa jotakin hilloa.

Tarvitset:

Taikinaan

50 g voita

5 dl vettä

1 dl vehnärouhetta

1 dl Nalle Kunto Kauraa (Täysjyväkaurahiutale    ja vehnälese)

2 rkl leipäsiirappia

1 tl suolaa

3,5 dl Puolikarkeita spelttijauhoja

1 pussi kuivahiivaa

6  dl Vehnäjauhoja

Pinnalle

Vähän maitoa

Vehnärouhetta

Ohje (kuvitettu ja yksityiskohtaisempi ohje löytyy tästä):

1. Ota voi huoneenlämpöön
2. Lämmitä vesi 42 asteiseksi
3. Sekoita vehnärouhe, Kunto kaura, siirappi ja suola lämpöiseen veteen isossa kulhossa
4. Mittaa spelttijauhot toiseen kulhoon ja sekoita niihin kuivahiiva
5. Lisää spelttijauho-hiiva –seosta taikinaan vähitellen koko ajan sekoittaen
6. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja sekoita taikinaa samalla
7. Lisää huoneenlämpöinen paloiteltu voi, ja vaivaa se taikinaan
8.  Lisää tarvittaessa vielä vähän vehnäjauhoja
9. Ripottele jauhoja taikinan päälle ja laita taikina nousemaan
10. Kohota taikinaa noin puolitoista tuntia
11. Alusta taikinaa hetki pöydällä
12. Leivo sämpylöiksi. Taikinasta tulee noin 12 isoa sämpylää
13.  Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen
14. Kun uuni on lämmin, voitele sämpylät maidolla ja ripottele vehnärouhetta päälle. Paista sämpylöitä noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla.